Rauhanpäivädiscon keräystuotto

Olitko viime syyskuussa rauhanpäivädiscossa? Muistatko kuulleesi, että sisäänpääsymaksut lahjoitetaan nepalilaiseen lastenkotiin? Haluatko kuulla mitä rahoilla hankittiin?

IMG_6533

Olin syksyllä vapaaehtoistyössä Nepalissa Godawarin kylässä sijaitsevassa lastenkodissa. Children Welfare Centre on koti neljällekymmenelle 6-17-vuotiaalle lapselle ja nuorelle. Asuin kyseisessä talossa lähes kolme kuukautta, ja siitä tuli mullekin kodinomainen paikka, jossa oli hyvä ja turvallinen olla. Kotitöihin osallistuivat kaikki; omat huoneet siivottiin aamuisin ja jokaisella oli sen lisäksi omat tehtävänsä, jotka tuli suorittaa. Välillä työskenneltiin yhdessä lastenkodin omistamalla riisipellolla ja kasvimaalla.

Lapset olivat etuoikeutettuja siinä, että he saivat käydä koulua toisin kuin monet heidän ikätoverinsa. Iltaisin tehtiin yhdessä läksyjä ja leikittiin, haaveiltiin siitä mitä meistä tulee isona. Ja lapsilta vasta toiveita löytyikin; oli tulevaa tanssijaa, laulajaa, jalkopalloilijaa ja joku halusi jopa lentäjäksi. Meidät ulkomaalaisetkin otettiin avosylin vastaan, ja kaikki kutsuivat toisiaan siskoiksi ja veljiksi. Oli lohdullista nähdä, kuinka paljon iloa ja naurua näkyi kodin käytävillä, huolimatta siitä että olimme yhdessä maailman köyhimmistä maista.

Lapset ovat samanlaisia kaikkialla. Näillä lapsilla ei ulkopuolisen silmin kuitenkaan ollut kaikkea, mitä me olemme tottuneet saamaan. Moni oli menettänyt vanhempansa, eikä heillä siten ollut muuta kotia kuin lastenkoti. Uusia vaatteita he saivat muutaman kerran vuodessa, eikä haitannut vaikka paidassa oli reikä tai pari. Ruokaa ei ollut yllin kyllin, mutta kuitenkin sen verran että pärjää. Vaatteet pestiin käsin ulkona kylmällä vedellä, ja vessan virkaa toimitti avonainen reikä lattiassa.

IMG_6781Kuitenkin lapsilla oli toisensa, ja he jaksoivat hymyillä. He olivat kiitollisia siitä mitä heillä oli. Ihana piirre, jonka siellä huomasi oli yhteisöllisyys; kaikki jaettiin, ja omasta annettiin muillekin. Oltiin esimerkiksi yhtenä päivänä kävelyllä, ja kahdeksanvuotias Purnima kävi ostamassa itselleenpurkkaa, johon kului hänen koko viikon rahansa (Suomen rahassa mitattuna noin 10 cnt), ja vaatimalla vaati, että saa antaa yhden purkan minulle. Meille pienet asiat oli siellä niin suuria. Lapset olivat ihan ihmeissään, kun päätettiin ostaa kaikille jäätelöt lauantairetkellä. Ja voi sitä riemua, kun uudet sandaalit saapuivat! Niitä odotettiin koko viikko, ja niitä esiteltiin ja ihasteltiin pitkän aikaa.

IMG_7934

Vähän ennen mun paluuta takaisin Suomeen, käytiin ostamassa JTT:n rauhanpäivädiscosta kerätyillä rahoilla taloon siivoustarvikkeita ja EA-pakkaus. Talossa oli ennestään kolme ämpäriä, joilla siivottiin lattiat ja pestiin vaatteet. Päätettiin siis ostaa ämpäreitä, pesuainetta ja puhdas moppi helpottamaan talon arkea. Pyykkäyksestä tuli sujuvampaa, lattiat pestiin veden sijasta pesuaineella ja uudet veitset leikkasivat vihanneksia paljon nopeammin. Ostettiin pieni laatikko ensiapupakkaukseksi, ja laitettiin sinne laastareita, desinfiointiainetta, särkylääkkeitä yms. Hankittiin myös leikkuulautoja, jottei veitset tylsistyisi kivipintaa vasten leikattaessa. Ennen meidän tuloa talossa käytettiin samoja ämpäreitä moppaukseen, vaatteiden pesuun ja ruoan laittoon. Neuvoimme heitä, että bakteerit siirtyvät sillä tavoin helposti, ja seuraavana päivänä maalattiinkin keittiöämpäreiden kylkeen ”for kitchen only”. Oli hassua miten itselle niin yksinkertaiset asiat eivät olekaan kaikille päivänselviä.

IMG_8007

Kun lapset palasivat koulusta, ja löysivät uudet välineet, tulivat monet kiittämään. Myös henkilökunta oli ihmeissään ja siivooja innokkaana kokeili uutta moppia. Kerroin heille harrastavani partiota Suomessa, ja että lippukuntani halusi lahjoittaa välineet lastenkodille.  Mieleenpainuvin kiitos tuli kuitenkin 13-vuotiaalta Davidilta, joka yleensä viihtyy omissa oloissaan. Hän tuli kyselemään, että mistä tavarat oikein ovat tulleet, ja kun kerroin, hän kätteli minua ja sanoi ”Thank you sister. And remember to say thank you to all your friends too.”

Tavaroista on paljon iloa pitkäksi aikaa. Vaikka saattaa tuntua siltä, ettei mopilla ja muutamalla ämpärillä olekaan muuteta maailmaa, niin jostain sen on lähdettävä. Meille pienet asiat voivat olla jollekin suuria.

Kiitos, kun olit mukana auttamassa.

Terveisin Kati